Luen (hitaasti) uudelleen Tolkienin legendaariota (josta Taru sormusten herrasta on pieni osa). Koko työ on niin uskomatonta, eikä mitään muuta sen kaltaista ole... se laimentaa muita fiktion maailmoja. Odota - tarinallasi ei ole kattavaa historiaa/mytologiaa, joka ulottuu useilta aikakausilta aina luomismyyttiin asti, joka on kuvattu erillisissä niteissä? Etkö ensin keksinyt uusia kieliä ja murteita hahmoillesi? Etkö ole pakannut sitä voimakkailla teemoilla ja tarinoilla, jotka olet kirjoittanut sen kauniilla, arkaaisella tyylillä ja säveltänyt runoja ja lauluja rinnalle? Se ei vienyt sinulta useita vuosikymmeniä iteraatiota? Entä kaikki kartoittamaton alue, joka on vielä jäljellä? Onko Tom Bombadil yksi ainureista. Missä ovat Entwives. Mitä tapahtui kahdelle selvittämättömälle Istarille. Kuulemmeko lisää siitä, millaista oli Cuiviénenissä, kun haltiat heräsivät ensimmäisen kerran? Tai nähdä Valinorin kahden puun valoa. Tai Aglarondin luolien loistosta. Eniten mielessäni on kuitenkin - Tolkienin legendaario on imo konkreettinen esimerkki kulttuurin huipulta. Helpottaako tekoäly tänään tai pian tämän korkean tason saavuttamista voimaannuttamalla sekä kirjoittamista että ideointia? Tai vaikeampaa, kun nopeat voitot ovat houkuttelevia ja ~ilmaisia, ja itsenäinen kyky luoda tukahdutetaan. Jos tällainen teos tehdään uudelleen, mutta nyt raskaalla tekoälyn avustuksella, herättääkö se saman ihmetyksen? Entä jos tuhannet niistä tulevat ulos pyynnöstä pelkällä kehotteella? Miksi tunnet itsesi huijatuksi, kun saat tietää, että lukemasi asia on tekoälyn luomaa? Onko se ohimenevä vai kyvykkyyden funktio? Onko se kaltevuutta? Mikä on slop? Vai onko ihme erottamaton omasta luomismyytistään elinikäisestä pakkomielteestä omaan mieleesi? Niin paljon kysymyksiä.