Pitkä puhe X:ssä ja ajatusteni tyhjentäminen niin kauan kuin "Cameras / Good Ones Go Interlude (Medley)" soi: Rakastan tätä alustaa, koska tapasin valtavasti mielenkiintoisia ihmisiä, mukaan lukien joitakin, jotka ovat vaikuttaneet valtavasti ja laajentaneet asioita, joista välitän. Olen jopa saanut sellaisia, joita pidän oikeina elämän ystävinä, ja monet pienet viestit tai keskustelut ovat auttaneet hahmottamaan maailmankuvaani ja asioita, joista välitän (tai tuoneet minulle täysin uusia). Aloitin X:n selaamisen joulukuussa 2023 ja postasin maaliskuussa 2024, ja kaiken kaikkiaan siellä on ollut enemmän positiivisia kuin negatiivisia. Olen rakastanut auttaa ihmisiä yksityisesti ja saada uusia ystäviä, ja olen kiitollinen kaikista mahdollisuuksista. Kuitenkin se on myös uskomattoman turhauttava alusta. Siitä, että tuote on perusluonteeltaan rakennettu alhaisimmalle yhteiselle nimittäjälle ja toimii tuskin kokonaan, aina aikajanaan ja ihmisiin, joiden kanssa olen altistunut. Ehkä ei ole paras asia, että satunnaisten ihmisten ajatukset pyörivät mielessäni koko päivän ajan. Väittäisin, ettei se todennäköisesti ole paras asia kenellekään, rehellisesti sanottuna. Minun on yhä vaikeampaa julkaista siitä, mistä välitän, se on jyrkkä kontrasti siihen, mitä ennen kirjoitin. Vetäydyn vähitellen pois omissa muistiinpanoissani ja päässäni, enkä ole yhä vähemmän kiinnostunut tulemaan ulos (aivan kuten ennenkin! En käyttänyt sosiaalista mediaa enkä omistanut "alustaa" viimeisen puolentoista vuoden jälkeen, ja se oli ihan ok!). Silti uskon oppineeni, että kiinnostuksen kohteiden jakamisessa on arvoa, sillä se on vaikuttanut moniin ihmisiin ajoittain positiivisesti. Ja satunnaisten vastasignaalien antaminen on myös ok. En halua lopettaa X:ää, koska se on alusta, jonka avulla voin keskustella asioista ja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa eri aloilta, mukaan lukien joidenkin, joiden kanssa en koskaan oikeasti voisi puhua. Sama vetovoima, jolla chanit olivat minussa nuorena. Mutta minun täytyy ainakin ravistella asioita vähän, tuhota joitakin seuraajiani ja jatkaa niiden suodattamista, kunnes alan joko haluta jakaa ajatuksiani, kiinnostuksen kohteitani ja näkemyksiäni uudelleen, tai voin varmistaa, ettei 80 % verkkokalvolleni tulevista asioista ole ällöttäviä tai typeriä. Yritän siis vaihtaa simclustereja, seuraten joukkoa matematiikka- ja sekalaisia ihmisiä ja siirtyen yhä kauemmas "alalta". Luulen, että se sopii yhteen viimeisen kahden vuoden kanssa elämässäni, jolloin olen löytänyt osan palapelistä siitä, miten viimeiset 20 vuotta tietokoneella sulautuvat mihinkään? Lukuun ottamatta rahaa ja ohjelmointitaitoja, kuinka hyvä ajatteluni on? mitä minä tykkään ajatella?" Rakastan tätä tietokonejuttua yhä yhtä paljon kuin ennenkin, en vain koskaan oikein pitänyt 99,99 % niistä, jotka pitävät, enkä ole koskaan samaistunut tietokoneohjelmoijaan tai mihinkään tämän alan puoleen, olipa kyse sitten rikkinäisistä anime-PFP:istä tai LinkedInoideista. Olen rikki oleva lapsi, joka selvisi mudasta ja vain valssii ympäriinsä yrittäen miettiä, miten voisin olla kunnossa ja mistä nautin tehdä. Olemme päässeet medleyn "Good Ones Go" -osuuteen, joten minulla on jäljellä vain pari minuuttia. Ehkä minun pitäisi mainita se, että olen syvästi menettänyt vastaamisen yksityisviesteihin ja tunnen siitä todella huonoa omatuntoa. Ajattelen sitä joka kerta, kun avaan yksityisviestini. Kuinka moni olisi voinut käyttää sanaa takaisin minulta, jota en ehtinyt? Kuinka monta lupausta on pitämättä? En tiedä, olenko tässä oikeasti hyvä, rehellisesti sanottuna. Viimeaikaiset keskustelut ystävän kanssa saavat minut ajattelemaan, että on ihan ok, että epäonnistuin siinä – siinä se, ei enää aikaa

olisi ihme, ettei olisi suuria kielioppivirheitä tai kirjoitusvirheitä, kun kirjoitin tätä jatkuvasti noin 7 minuuttia