🚨🇺🇸 RIKOSTIETOJEN EPÄMIELLYTTÄVIN FAKTA: VÄKIVALTARIKOKSET EIVÄT OLE SATUNNAISIA Väkivaltarikollisuus Yhdysvaltain kaupungeissa ei ole tasaisesti jakautunut. Ei kulttuurisesti. Ei maantieteellisesti. Ei matemaattisesti. Se on keskittynyt – järjettömän keskittynyt – väestön murto-osiin. Tämä ei ole ideologiaa. Kyse on vuosikymmenten DOJ:n, julkisen hallinnon ja akateemisen datan osoittamisesta samaan pieneen ryhmään: • ~0,5 % asukkaista oli yhteydessä 50–70 %:iin ampumistapauksista • Useimmilla henkirikosepäillyillä on 8–12+ aiempaa pidätystä • Uhrit yleensä tuntevat hyökkääjänsä • Väkivalta ryhmittyy korttelilta toiseen, ei koko kaupunkiin Se murskaa lohdullisen kertomuksen, että rikos on epämääräinen tunnelmavoima, joka "vain tapahtuu." Se poistaa lohduttavan "yhteiskunta petti heidät" -tarinan ja pakottaa ankarampaan kysymykseen: Jos 1 % ajaa tuhoa, miksi koko järjestelmä on suunniteltu käsittelemään sitä kuin 100 % ongelmaa? Miksi? Koska kaupungin uudelleensuunnittelu on helpompaa kuin kohdata ne harvat ihmiset, jotka oikeasti vetävät liipaisimia. On helpompi syyttää "yhteiskuntaa" yleisesti kuin myöntää, että pieni verkosto toistuvia rikoksentekijöitä räjäyttää reikiä kokonaisissa naapurustossa. Rikollisuutta ajaa erittäin pieni ryhmä kroonisia, korkean riskin henkilöitä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään mikromaantieteellisillä alueilla, joita muu kaupunki harvoin näkee. Jossain vaiheessa jokainen suuri kaupunki joutuu myöntämään totuuden: Sinun ei tarvitse korjata kaikkia. ...