🔴 EU äänesti digitaalisen euron puolesta. 19. joulukuuta Euroopan neuvosto hyväksyi kantansa, vieden Eurooppaa hiljaisesti askeleen lähemmäs julkista digitaalista valuuttaa: Päätös, jonka Euroopan komissio ja ei yllättäen myös Euroopan keskuspankki ilahdutti myönteisesti. Itse asiassa @ecb seisoo nyt suurelta osin yksin: se on ainoa keskuspankki maailmassa, joka on todella vienyt vähittäiskaupan CBDC:tä näin pitkälle, kun taas useimmat muut hankkeet on hidastettu, keskeytetty tai hylätty. Ajoitus ei ole neutraali. Tämä äänestys pidettiin vain kolme päivää sen jälkeen, kun Ranskan presidentti @EmmanuelMacron julkisesti vaati digitaalisen euron perustamista — euromääräisten stablecoinien rinnalle. Ensimmäinen kerta eurooppalaiselle valtionpäämiehelle. Ja selkeä poliittinen signaali. Virallisesti teksti käsittelee laillista maksuvälinettä, käteisen vastaanottoa ja pääsyä fyysiseen rahaan. Seuraava askel on nyt Euroopan parlamentissa. Sen esittelijä, @Fernando Navarrete (@EPPGroup), ei ole linjassa komission ja EKP:n kanssa, mikä luo pohjan pitkille ja mahdollisesti jännittyneille keskusteluille käyttötapauksista, suunnitteluvalinnoista ja projektin yleisestä merkityksellisyydestä. Mutta syvempi ongelma ei ole laillinen. Se on teknologista. Kuten olemme sanoneet kuukausia (vuosia?!! @TheBigWhale_:ssa, raha on siirtynyt uuteen vaiheeseen. 👉 Raha ei ole enää pelkästään poliittista ja taloudellista — se on nyt täysin teknologista. Tässä kohtaa digitaalinen euro kohtaa suurimman haasteensa. Erittäin kehittyneitä, dollarimääräisiä stablecoineja vastaan — nopeita, ohjelmoitavia ja globaaleja — huonosti suunniteltu digitaalinen euro uhkaa näyttää rahan "siruversiolta": julkiselta, jäykältä ja teknologisesti ylivoimaiselta. Pankkien kritisoima, päättäjien kyseenalaistamana ja kansalaisten väärinymmärrettynä digitaalisella eurolla on nykyään vain yksi todella vakuuttava tukija: EKP itse. Todellinen kysymys pysyy muuttumattomana: digitaalinen euro mihin tarkalleen ottaen? Ja kilpailtujen digitaalisten dollarien maailmassa, näkevätkö eurooppalaiset sen mahdollisuutena — vai rajoitteena?