KREIKKALAISTEN EGYPTIN KUNINKAIDEN KULTAKOLIKOT - Muinaisen Egyptin kolikot osoittavat vahvan mieltymyksen kultaan. Mielenkiintoista on, että kultaa näyttää olleen Egyptissä runsaampaa kuin missään muualla Välimerellä ja Lähi-idässä – paitsi ehkä Makedoniassa – kun taas hopea oli suhteellisen niukkaa ja sitä piti yleensä tuoda maahan. Tämän kullan lähde oli etelässä Kushin kuningaskunnassa, Saharan eteläpuolisessa valtakunnassa Niilin laaksossa. Egyptin ensimmäiset kultakolikot lyötiin kahden viimeisen faaraon toimesta. Yksi näistä numeroista, joka on mallinnettu Ateenan tuttujen tyyppien mukaan, tunnetaan yhdestä kappaleesta British Museumissa. Suurempi ja tutumpi kultakolikot lyötiin Nectanebo II:n (360–343 eaa.) aikana, joka oli viimeinen alkuperäiskansojen faarao. Kun Makedonian kuningas Aleksanteri III saapui Egyptiin myöhään vuonna 332 eaa., hän perusti rahapajan, joka saattoi sijaita Memphisiin. Kreikan kuninkaan oleskelu Egyptissä oli lyhyt, mutta suuri määrä hänen nimeään kantavia kolikoita lyötiin myöhemmin hänen sijaishallitsijansa ja seuraajiensa toimesta Egyptissä hänen lähdönsä jälkeen. Tämä kultainen stateri, jossa on Aleksanterin standardikirjaimet, Athenan pää etupuolella ja Nike kääntöpuolella, lyötiin hänen kuolemansa jälkeen Memphisin tai Alexandrian rahapajassa. Aleksanterin kuoltua Babylonissa vuonna 323 eaa. hänen laaja valtakuntansa jaettiin seuraajilleen – heidän joukossaan oli Ptolemaios I, joka hallitsi Egyptiä aluksi satraapin ja myöhemmin kuninkaan arvonimellä. Aleksanterin kuoleman alkuvaiheessa Ptolemaios jatkoi kultavaltioiden julkaisemista Aleksanterin tyyppisissä nimissä, joissa oli edesmenneen kuninkaan nimi. Ensimmäinen merkittävä perinteen katkos tapahtui joskus vuosien 304–295 eaa. välillä, kun Ptolemaios I julkaisi kultaisia valtiollisia teoksia, joissa oli oma muotokuva ja kaiverrukset, joissa hänet kuvattiin kuninkaaksi. Näiden staterien kääntöpuolella jumaloitu Aleksanteri III ratsastaa neljän elefantin vetämässä vaunussa, mikä on tärkeä kuva, sillä Ptolemaioksen laillisuus liittyi suoraan Aleksanteriin. Tästä eteenpäin ptolemaiosten kultakolikot saivat dynastisen sävyn ja niitä laski liikkeelle pitkä kuningasperheen kuninkaiden sarja. Ptolemaiosten kultakolikoiden merkittävimpiä piirteitä ovat liikkeeseenlaskujen monipuolisuus, niiden lyötyjen määrät sekä niiden yleisimmän nimellisarvon, oktodrahmin (kahdeksan drahmin kolikko) raskas paino. Tämän oktodrakmin arvellaan lyödyn joskus 200-luvun puolivälissä, on poikkeuksellinen esimerkki yhdestä harvinaisimmista egyptiläisistä kultakolikoista. Etupuolella on kuningatar Berenike II:n muotokuva, kuningas Ptolemaios III:n puoliso, kun taas kääntöpuolella on sarvikangas ja filee. Lisäksi lyötiin myös muita suuria nimellisarvoja, erityisesti tetradrahmia (neljä drahmia), pentadrakhmia (viisi drahmia). Useimmissa Ptolemaioksen kultakolikoissa on kuninkaallisen perheen jäsenten, sekä elossa olevien että kuolleiden, muotokuvia. Vaikka näiden muotokuvien henkilöllisyys on joissain tapauksissa edelleen kiistanalainen, näyttää siltä, että listalla on kuningas Ptolemaios I, II, III, IV ja V sekä kuningattaret Arsinoe II ja III, Berenike I (& II?) ja Kleopatra I. Tämä kultainen oktodrakmi kuvaa etupuolella Ptolemaios II:ta ja Arsinoe II:ta sekä heidän esi-isiään Ptolemaios I:tä ja Berenikea I:tä kääntöpuolella. Viimeinen erityismaininnan vaativa kolikko julkaistiin myöhäisen kuningas Ptolemaios III:n (246–222 eaa.) nimissä. Kuten kaikki edesmenneet Ptolemaioksen kuninkaalliset alamaiset, hänet kuvataan jumalana. Tässä tapauksessa hänet kuitenkin yhdistetään useampaan kuin yhteen jumaluuteen, sillä hän kantaa aurinkojumala Helioksen säteilevää kruunua, Zeuksen suojausta, ja hänen olallaan lepää merenjumala Poseidonin kolmipiikki. Tämän koristeellisen muotokuvan myötä Ptolemaios III yhdistetään voimakkaimpiin jumaliin, jotka hallitsivat taivasta, taivasta, maata ja merta. © Greek Asia -blogi #archaeohistories