Kun malli ON tuote, kaikki UX on RLHF. Jokaisesta muokkauksesta, korjauksesta ja napsautuksesta tulee harjoitussignaali. Tuotesuunnittelijan uusi käsityö: rakentaminen opettavuudelle, ei vain käytettävyydelle.

Jokaisella tietojenkäsittelyn aikakaudella oli omat oppimissilmukkansa. PC-aikakausi: manuaaliset silmukat, esim. Web-aikakausi: ohjelmalliset silmukat, esim. Tekoälyn aikakausi: itseoppivat silmukat esim. välilehdet, hyväksyvät/hylkäävät, luonnokset.

Tekoälytuotteissa käyttöliittymä on palautepinta. Jokainen Hyväksy, Muokkaa tai Poista opettaa mallille jotain. Tuotesuunnittelukysymys ei siis ole enää vain "onko se helppokäyttöinen?" Se on myös "Voiko järjestelmä oppia käytöstä?"