julkisen hyveen esimerkit ovat käyneet niin harvinaisiksi, että sen sijaan, että kunnioittaisimme johtajiamme pyhimysten tai Kristuksen hyveiden omaavina kuten historiassa, olemme pakotettuja yksinkertaisesti esittämään vihollisemme kirjaimellisen pahoina liittolaisina ja sankariemme vain "vähemmän pahoina"

Kun menetimme uskomme ehtoollisen ihmeeseen (puhtaan uhrin, virheettömän uhrin, pyhän uhrin, synnin anteeksiannon ja sen myötä synnin synninpäästön) korvasimme sen kokoonpanolinjalla, jossa "pahat ihmiset" kuormitettiin kollektiivisella synnillä, tuhottiin heidät ja ihmettelimme, miksi emme ole puhtaita

Historia ei ole tässä asiassa epätarkka, yhteiskunnallisen synnin heittäminen yhden syntisen yksilön päälle ei toimi, ei ole koskaan toiminut eikä tule koskaan toimimaan. Näin tavallinen pieni synti muuttuu yhteiskunnalliseksi poikkeukselliseksi synniksi, koska olemme vakuuttuneita, että tämä kieroutunut rituaali tekee mitään